Tänä päivänä kotiin voi tilata melkein mitä tahansa ravintolaruuasta ruokakasseihin tai siivoojasta hierojaan. Kahviakaan ei tarvitse enää hakea lähikaupasta, sillä muutaman vuoden alalla toiminut Slurp toimittaa laadukkaat artesaanikahvit suoraan kotiin tai työpaikalle. Kahvin voi valita makumieltymystensä mukaan ja kahvi paahdetaan ja toimitetaan perille suoraan suomalaiselta pienpaahtimolta.
Blogiyhteistyön kautta minulle tarjoutui mahdollisuus testata Slurpin palvelua muutaman kuukauden ajan. Koska aamuni alkavat kaikkein parhaiten isolla kahvimukillisella sohvan nurkassa loikoillen, olin innoissani yhteistyöstä. Palvelu toimikin moitteettomasti ja teki juuri sen minkä lupasi: postiluukustani työnnettiin paketillinen kahvia säännöllisesti joka toinen viikko. Poikkeuksetta kahvi oli paahdettu vasta muutama päivä aiemmin ja pakkauksesta leijunut kahvin tuoksu päihitti peruspresidentin mennen tullen.
Ensimmäiset Slurp-kahvihetkeni menivät nopeasti uusia tuoksuja haistellessa ja täyteläisiä makuja maistellessa. Muutaman viikon kuluttua ryhdyin pohtimaan kahvin nauttimiseen liittyviä mielikuvia ja tunnelmia. Alun perin olin itse kuullut Slurpista Facebook-kaverini kautta, jolla oli tapana postata lähes viikoittain kuvia kahvitunnelmistaan. Koen oman Slurp-tarinani alkaneen jo kaverin FB-seinältä, josta se jatkui luontevasti Slurpin tilauslomakkeelle. Tilauslomake on erityisen laadukkaasti toteutettu: tilaaminen ei oikeastaan tunnu edes tilaamiselta vaan sen kautta pääsee pohtimaan omia kahvimieltymyksiä. Kun FB-kaverini tykkäsi juoda sekaisin tumma- ja vaaleapaahtoista kahvia, olivat omat makunystyräni enemmän tummapaahtoisen kahvin puolella.
Slurp-tarinani alkoi hienosti, mutta kun viikot kuluivat, alkoi tarinan kaari hieman lössähtämään. Ehkäpä koin jääväni hieman yksin kahvini kanssa. Jäinkin pohtimaan, auttaisiko palvelumuotoilusta tuttu tarinallistaminen oman palvelukokemukseni muodostumisessa. Anne Kalliomäki on kirjoittanut kirjan Tarinallistaminen - Palvelukokemuksen punainen lanka. Kirjassa kerrotaan tarinalähtöisen palvelukokemuksen muodostamisesta. Suomessa aihe lienee tutuin matkailualalla (hyvänä esimerkkinä Rovaniemen SantaPark), mutta maailmalla tarinoita käytetään jo muussakin palveluliiketoiminnassa.
Slurp-kahvipaketin kyljestä löytyy (ilmeisesti hieman paahtajasta riippuen) kahvin perustedot eli vähintäänkin papujen viljelymaa, paahtaja sekä paahtopäivämäärä. Yhdessä pakkauksessa mainitaan parilla lauseella alkuperäiskansoihin kuuluvat pienviljelijät, jotka viljelevät juuri käsissäni olevia papuja Kolumbian Magdalenan alueella 1000-1700 metrin korkeudessa. Tästä tarinasta olisin halunnut kuulla vielä lisää! Kalliomäki mainitsee kirjassaan, että tarinalähtöisessä palvelumuotoilussa yhdistetään faktaa ja fiktiota, ja asioita katsotaan erityisesti elämyksellistämisen näkökulmasta. Kahvia nauttiessani olisin mielelläni lukenut pienen tarinan kolumbialaisen viljelijäperheen elämästä. Tällaisen tarinan lukeminen olisi ehkä tuonut minut lähemmäksi kahvin alkuperää.
Miksi yritys sitten tarinallistaisi palvelujaan? Mitä hyötyä esimerkiksi Slurpille olisi tarinoista? Parhaimmillaan palvelun yhteyteen kiedottu tarina kiehtoo, koukuttaa ja viihdyttää. Tällöin tarina antaa asiakkaan kokemukselle merkityksen ja tekee siitä erityisen. Kalliomäki kirjoittaa, että tarinalla erottuessaan yritys brändää tuotteet ja palvelut omikseen, jolloin niitä on hankalaa kopioida. Vaikka tarinan voimaa on hankalaa kiistää, on sen hyödyllisyyttä toisaalta hankalaa mitata: “Koska kyse on immateriaalisen sisällöin hyödyntämisestä ja tunteisiin vaikuttamisesta, tulosten mittaamisessa ollaan aika horjuvalla maaperällä.”
Slurp on joka tapauksessa jo oikealla polulla tarinallistamisessa. Yrityksen verkkosivuilta löytyy Slurpin syntytarina ja erityisesti tilauslomakkeella potentiaalinen asiakas voi itse pohtia omaa kahvitarinaansa. Asiakkaan tarinaa olisi helppoa jatkaa vielä pidemmällekin. Viikonloppuisin omassa sosiaalisessa mediassani vilahtelevat herkullisen näköiset aamiaiskuvat höyryävine kahvikupposineen. Tällaisia, jo olemassa olevia tarinoita Slurp käyttää toistaiseksi hyödykseen varsin vähän. Asiakkaita voisi ohjata jakamaan omat tarinansa Slurpin sosiaalisen median kanavissa ja tarinat voisi ohjata edelleen Slurpin verkkosivuille.
Kalliomäki kirjoittaa kirjassaan, että hyvän palvelukokemuksen muodostumisessa on tärkeää luoda yhteys toiseen ihmiseen ja ihmisjoukkoihin. Tarinoissa tarvitaan läpinäkyvyyttä ja autenttisuutta - juuri sitä mitä asiakkaat voisivat Slurpille ja toisilleen tarjota. Parhaimmillaan asiakas voi samaistua muiden jakamiin kahvitunnelmiin ja täydentää tarinaa omilla kuvilla. Tällöin asiakkaalle muodostuu kokemus mukaan pääsystä ja osallistumisesta. Tällaiseen tarinaan halutaan kuulua pitkään.
Lähde: Kalliomäki, A. 2014. Tarinallistaminen - Palvelukokemuksen punainen lanka
Blogiyhteistyön kautta minulle tarjoutui mahdollisuus testata Slurpin palvelua muutaman kuukauden ajan. Koska aamuni alkavat kaikkein parhaiten isolla kahvimukillisella sohvan nurkassa loikoillen, olin innoissani yhteistyöstä. Palvelu toimikin moitteettomasti ja teki juuri sen minkä lupasi: postiluukustani työnnettiin paketillinen kahvia säännöllisesti joka toinen viikko. Poikkeuksetta kahvi oli paahdettu vasta muutama päivä aiemmin ja pakkauksesta leijunut kahvin tuoksu päihitti peruspresidentin mennen tullen.
Ensimmäiset Slurp-kahvihetkeni menivät nopeasti uusia tuoksuja haistellessa ja täyteläisiä makuja maistellessa. Muutaman viikon kuluttua ryhdyin pohtimaan kahvin nauttimiseen liittyviä mielikuvia ja tunnelmia. Alun perin olin itse kuullut Slurpista Facebook-kaverini kautta, jolla oli tapana postata lähes viikoittain kuvia kahvitunnelmistaan. Koen oman Slurp-tarinani alkaneen jo kaverin FB-seinältä, josta se jatkui luontevasti Slurpin tilauslomakkeelle. Tilauslomake on erityisen laadukkaasti toteutettu: tilaaminen ei oikeastaan tunnu edes tilaamiselta vaan sen kautta pääsee pohtimaan omia kahvimieltymyksiä. Kun FB-kaverini tykkäsi juoda sekaisin tumma- ja vaaleapaahtoista kahvia, olivat omat makunystyräni enemmän tummapaahtoisen kahvin puolella.
Slurp-tarinani alkoi hienosti, mutta kun viikot kuluivat, alkoi tarinan kaari hieman lössähtämään. Ehkäpä koin jääväni hieman yksin kahvini kanssa. Jäinkin pohtimaan, auttaisiko palvelumuotoilusta tuttu tarinallistaminen oman palvelukokemukseni muodostumisessa. Anne Kalliomäki on kirjoittanut kirjan Tarinallistaminen - Palvelukokemuksen punainen lanka. Kirjassa kerrotaan tarinalähtöisen palvelukokemuksen muodostamisesta. Suomessa aihe lienee tutuin matkailualalla (hyvänä esimerkkinä Rovaniemen SantaPark), mutta maailmalla tarinoita käytetään jo muussakin palveluliiketoiminnassa.
Slurp-kahvipaketin kyljestä löytyy (ilmeisesti hieman paahtajasta riippuen) kahvin perustedot eli vähintäänkin papujen viljelymaa, paahtaja sekä paahtopäivämäärä. Yhdessä pakkauksessa mainitaan parilla lauseella alkuperäiskansoihin kuuluvat pienviljelijät, jotka viljelevät juuri käsissäni olevia papuja Kolumbian Magdalenan alueella 1000-1700 metrin korkeudessa. Tästä tarinasta olisin halunnut kuulla vielä lisää! Kalliomäki mainitsee kirjassaan, että tarinalähtöisessä palvelumuotoilussa yhdistetään faktaa ja fiktiota, ja asioita katsotaan erityisesti elämyksellistämisen näkökulmasta. Kahvia nauttiessani olisin mielelläni lukenut pienen tarinan kolumbialaisen viljelijäperheen elämästä. Tällaisen tarinan lukeminen olisi ehkä tuonut minut lähemmäksi kahvin alkuperää.
Miksi yritys sitten tarinallistaisi palvelujaan? Mitä hyötyä esimerkiksi Slurpille olisi tarinoista? Parhaimmillaan palvelun yhteyteen kiedottu tarina kiehtoo, koukuttaa ja viihdyttää. Tällöin tarina antaa asiakkaan kokemukselle merkityksen ja tekee siitä erityisen. Kalliomäki kirjoittaa, että tarinalla erottuessaan yritys brändää tuotteet ja palvelut omikseen, jolloin niitä on hankalaa kopioida. Vaikka tarinan voimaa on hankalaa kiistää, on sen hyödyllisyyttä toisaalta hankalaa mitata: “Koska kyse on immateriaalisen sisällöin hyödyntämisestä ja tunteisiin vaikuttamisesta, tulosten mittaamisessa ollaan aika horjuvalla maaperällä.”
Slurp on joka tapauksessa jo oikealla polulla tarinallistamisessa. Yrityksen verkkosivuilta löytyy Slurpin syntytarina ja erityisesti tilauslomakkeella potentiaalinen asiakas voi itse pohtia omaa kahvitarinaansa. Asiakkaan tarinaa olisi helppoa jatkaa vielä pidemmällekin. Viikonloppuisin omassa sosiaalisessa mediassani vilahtelevat herkullisen näköiset aamiaiskuvat höyryävine kahvikupposineen. Tällaisia, jo olemassa olevia tarinoita Slurp käyttää toistaiseksi hyödykseen varsin vähän. Asiakkaita voisi ohjata jakamaan omat tarinansa Slurpin sosiaalisen median kanavissa ja tarinat voisi ohjata edelleen Slurpin verkkosivuille.
Kalliomäki kirjoittaa kirjassaan, että hyvän palvelukokemuksen muodostumisessa on tärkeää luoda yhteys toiseen ihmiseen ja ihmisjoukkoihin. Tarinoissa tarvitaan läpinäkyvyyttä ja autenttisuutta - juuri sitä mitä asiakkaat voisivat Slurpille ja toisilleen tarjota. Parhaimmillaan asiakas voi samaistua muiden jakamiin kahvitunnelmiin ja täydentää tarinaa omilla kuvilla. Tällöin asiakkaalle muodostuu kokemus mukaan pääsystä ja osallistumisesta. Tällaiseen tarinaan halutaan kuulua pitkään.
 |
| Palanen omaa Slurp-tarinaani |
Lähde: Kalliomäki, A. 2014. Tarinallistaminen - Palvelukokemuksen punainen lanka
Kommentit
Lähetä kommentti